Kaveriporukka toi hyväksynnän ja päihderiippuvuuden
Haastattelu on tehty ja kamera kaivetaan esiin. Tarkoituksena on ottaa kuvituskuvaa huumausaineiden käyttövälineistä. Löytyisikö sellaisia?
”Joo, on meillä”, Riina ja Essi (nimet muutettu) huikkaavat ja siirtyvät asunnossa toiseen huoneeseen. Mukaan menee myös Vesku (nimi muutettu).
Jo haastattelussa vaikutti, että tänään ei olla ihan vesiselvänä, mikä näkyi kolmikon käyttäytymisessä.
”Näkyykö se? Oikeasti?”, kysyy Riina ikään kuin epäileväisenä.
Kyllä se vaan näkyy. Jokainen heistä on kykeneväinen keskusteluun, mutta puhe polveilee ajasta, paikasta ja tilanteesta toiseen.
Päihteet ovat tulleet kolmikon elämään monella tavalla. Veskun perheessä ongelmat kulkevat yli sukupolven, eli hänen vanhemmat olivat tai ovat edelleen päihderiippuvaisia. Vesku oli ylivilkas lapsi, jolla todettiin aikuisena ADHD, mutta lapsuuden käytös kuitattiin yleensä kurittomuutena, eikä ongelmaa diagnosoitu saati hoidettu.
Riina puolestaan löysi huumeet kaveriporukassa 18-vuotiaana. Ensiksi vedettiin kannabista, mutta jo puolen vuoden jälkeen myös amfetamiinia ja ekstaasia.
”Oli mukavaa, kun samat pojat, jotka olivat saattaneet kiusata minua, ottivat minut porukkaansa ja he puolustivat minua. Se oli sellainen yhteinen juttu, josta ei muille puhuttu. Siinä vain sai tuntea kuuluvansa porukkaan”, Riina valottaa.
Essi sen sijaan liittyi Riinan joukkoon isoveljensä mukana. Alaikäisenä hän idolisoi vanhempia kavereitaan, mutta käyttö alkoi myöhemmin – täysi-ikäisenä.
”Olin viisi vuotta kimpassa ulkomaalaisen miehen kanssa, joka kontrolloi ja pahoinpiteli. Mistään ei saanut puhua, mitään tunteita ei saanut näyttää. Kun samaan aikaan ystäviä kuoli ja isänikin yritti itsemurhaa, en poikaystäväni mukaan saanut surra. Kun lähdin siitä alistavasta suhteesta, päätin, että teen mitä haluan.
Ja kun kerran päättää tehdä mitä haluaa, se mitä alkoi tapahtua, ei ollut paras ratkaisu.
”Aloin vetää huumeita”, Essi kertoo.
Essi sairasti vuosien ajan ilman diagnoosia saati lääkitystä. Vaivoihin auttoi amfetamiini ja auttaa edelleen, vaikka lääkityskin on tätä nykyä kunnossa.
”Monta vuotta meni ilman lääkitystä. Toki olen itsekin aikaansaamaton lusmu, mutta ei sitä lääkitystä minulle kukaan tarjonnut. Olen edelleen väsynyt ja pidän itseäni ”vauhdin” avulla hereillä.
Essi myöntää, että sairauden lääkitseminen amfetamiinilla on myös tekosyy käyttöön, sillä hän myöntää olevansa koukussa.
Päihderiippuvuus rakennettiin vuosia sitten. Nuorena ei välttämättä ollut ymmärrystä seurauksista, mutta tarjolla oli kaikkea.
”Siihen aikaan markkinat olivat paremmat kuin tänä päivänä. Oli kunnon, vanhat jehut, joilta aineet tulivat. Nyt tuolla ihan penikat diilaavat aivan ihme päihteitä”, Essi kertoo.
”Alamaailman kirjoittamattomat säännöt eivät enää päde, kun markkinat ovat muuttuneet. Ennen kama ostettiin niin sanotusti vanhan liiton tyypeiltä, eikä silloin ollut ongelmia. Säännöistä pidettiin kiinni. Nyt kun kaikki voivat tilata netistä huumeita ja myydä niitä, niin ongelmia tulee koko ajan”, Riina jatkaa.
Päihdepiireissä toisia ei herkästi tuomita, sillä kaikki ovat samassa veneessä. Yksi asia on kuitenkin tabu. Jos joku ei ole aiemmin pistänyt niin sanotusti hihaan, hän ei tässä porukassa sitä myöskään aloita.
”En anna aineita sellaiselle, joka ei ole aiemmin käyttänyt. Se oksettaa, kun huumeita tuputetaan ja yllytetään käyttämään. Tai houkutellaan muut piikittämään jos itse on alkanut”, Riina tuohtuu.
Kaveriporukassa päihderiippuvuus on yleinen sairaus ja elämä on kolhinut jokaista enemmän tai vähemmän. Essi, Riina ja Vesku ovat todistaneet useamman kaverin kuolemaa. Pelkästään muutaman viime vuoden aikana neljä nuorta miestä on riistänyt oman henkensä.
Tie on kivinen ja sileämmälle väylälle pitäisi päästä. Tämän ymmärtää jokainen, mutta jotta moinen olisi mahdollista, se vaatisi uhrauksia.
”Irtautuminen on hankalaa kun joka paikassa joku käyttää. Mihinkään ei voi mennä jos haluaa irti. Mistään en haaveile. En osaa muutakaan kuin elää hetkessä, Riina kertoo.
Mutta, eikö yhtään mietitytä se, että nykyisellä menolla elämänlanka palaa huomattavasti nopeammin kuin muilla ihmisillä?
”Elän hetkessä, kunnes törmään seinään”, Riina myöntää.
Yksi turhauttavin ohje mitä päihderiippuvaiselle voi sanoa on, että ”ota itseäsi niskasta kiinni”.
Riina kertoo kuulleensa kymmeniä kertoja hoitavalta taholta ohjeen, että pitäisi mennä esimerkiksi luontopolulle kävelemään ja paistamaan makkaraa sen sijaan, että pyörii nykyisessä kaveripiirissä.
”En ole koskaan ollut luonnossa liikkuja. Mihin tästä nyt makkaraa lähtisi paistamaan? Se on naurettava ohje. Olisin halunnut vain keskusteluapua, mutta heti pitäisi lähteä luontopolulle. Jos ei koskaan ole viettänyt aikaa selvinpäin tehden normaaleja asioita, se ei onnistu ilman tukea”, Riina kritisoi.
Riinan mielestä mielenterveyspalveluista apua hakiessa kaikki lähtee väärille raiteille jo kohtaamistilanteessa.
”Lääkärit ja kaikki muutkin aloittavat saman litanian: syötkö, nukutko tai tällaista, kun joku lähellä oleva ihminen on tappanut itsensä. Kun haluaisi keskusteluapua, aletaan aina puhua minun päihteiden käytöstä. Samalla jokaiseen vaivan syyksi sanotaan päihteet. Kaverilla oli influenssa, eikä lääkäri kuunnellut edes keuhkoja tai ottanut verikokeita. Diagnoosi oli, että hän on syönyt liikaa hänelle määrättyjä ADHD-lääkkeitä”, Riina jatkaa.
Hänen mielestään ongelma on yksinkertaisuudessaan se, ettei päihdeongelmaisen vaivoja oteta todesta.
Riina kertoo, ettei hän nuorena oikeastaan koskaan voinut tehdä mitään ”normaalia”, jonka on kyljessä hintalappu.
”Kiva, normaali tekeminen oli aina kallista. En ikinä ole saanut tehdä mitään sellaista. Olisi kaivattu jotain pop-up -juttuja tai vastaavia. Nuokkareita tai jotain. Ei välttämättä mitään jatkuvaa tai pitkäkestoista. Myös nuorten aikuisten elämään pitäisi myös olla palveluita ja toimintaa.”
Essin mukaan päihteiden käytön yleinen ihmettely tuntuu erikoiselta kun asiaa peilataan siihen, millaista esimerkkiä edellinen sukupolvi on antanut.
”Meidän lapsuudessa aikuiset ovat aina juoneet. Olemme saaneet mallin, että alkoholi kuuluu illanviettoon. Okei, alkoholi oli laillinen päihde, mutta esimerkkiä näytettiin. Miten voi elää raitista elämää kun kaikkialla aina juodaan muutamat vähintään. Kun alkoholia juo, sitä on vaikea lopettaa muutamaan tai sitten alkaa tehdä mieli huumeita. Missään ei tunnu olevan turvassa houkutuksilta.”
Sosiaali- ja terveyspalvelut siirtyvät vuodenvaihteessa hyvinvointialueiden vastuulle. Essillä, Riinalla ja Veskulla on yksi selkeä toive tulevaisuuden palveluntarjoajille.
”Palvelut esille ja puhelinnumero mihin voi soittaa. Jokin matalan kynnyksen linja, johon soittavan ei tarvitse ennestään olla sossun asiakas”, Essi toivoo.
”Ja vanhempien kannattaa kysellä lapsen tai nuoren kuulumisia, olla kiinnostunut hänestä ja tukea häntä myös sen jälkeen, kun hän täyttää 18 vuotta. Omat vanhemmat olivat ajatelleet, etten halua heitä enää käymään tai en tykkää jos asioistani kysellään. Itse olisin kaivannut juuri sellaista”, Riina kertoo.
Essi ja Riina näkevät, että harratustoimintaa saisi olla enemmän ja nimenomaan maksutonta sellaista.
”Myös rahattomille mahdollisuus harrastaa. Esimerkiksi yhtenä päivänä voisi olla mahdollisuus käydä salilla tai vaikka uimassa. Palveluista pitäisi myös informoida paremmin esimerkiksi facebookissa tai instassa. Myös virallisilla sivulla tulisi olla paremmin tietoa mitä palveluita on. Asumissosiaalityö on huippu, mutta se pitäisi saada tueksi varhaisemmassa vaiheessa kuin nyt.”
Kolmikon mukaan nuoriin aikuisiin pitäisi panostaa silloin kun, hän täyttää 18 vuotta ja tippuu tyhjän päälle.
”Esimerkiksi kaupungin nuorisotoimen toiminnoissa oli minun aikana yläikäraja. Samanlaista nuorisotoimintaa voisi järjestää myös 18-25 vuotiaille”, Riina ehdottaa.
